|
Ensin oli Lavantautiset. Niin mikäkö? Laviksista näet tietoa täältä: https://sites.google.com/site/lavantautiset/home. Kuljin tuossa porukassa mukana epäsäännöllisesti, mutta mutkien kautta päädyin lopulta ohjaamaan toimintaa kolmen muun tytön kanssa, sitten yhden ja sitten (suunnilleen) vuodesta 2013 lähtien jatkoinkin toimintaa yksin huippujen tanssikavereiden tuella. Erinäisten syiden takia Lavantautiset ei voinut jatkaa toimintaa Lääkiksen killan alla, mutta eihän toimintaa kukaan halunnut lopettaakaan! Tässä vaiheessa alkoi muodostua ajatus uudesta porukasta ja tässä ollaan nyt – perustin Tanssitautiset virallisesti 8.4.2016.
Kukas mää sitte oon? No, tällä hetkellä paritanssitaivalta on takana 17 vuotta ja tauti senku pahenee. Tanssimista ei voi sanoa mulle harrastukseksi vaan se on osa mua, se kuuluu mun elämään normaalina osana ja ehkä siksikin Tanssitautisten ohjaaminen tuntuu mukavalta. On aina kiva saada uusia tanssikavereita! Tanssitreenien ohjaaminen Taviksissa (Tanssitautisissa) tuli elämään mukaan tuossa muutama vuosi sitten ja omaksi yllätyksekseni oon nauttinu siitä tosi paljon. On ihan mahtavaa kun voi auttaa tanssijoita harrastuksen alkuun ja huippua nähdä kuinka paljon iloa tämä harrastus tuo mukanaan muillekin.
Tanssiminen on mulle iloa ja naurua, kavereita ja ystäviä, musiikkia ja sen tulkitsemista, tunteita ja oon kuullu joidenki sanovan, että se on liikuntaa.. Ehkä se saattaa sitäki olla, mutta eihän sitä liikkumista ehi huomata ku on niin kivaa!
Tähän loppuun voisin kertoa, että muistan vieläki ensimmäisen tanssitunnin millä kävin. Sen hirmuisen jännityksen ennen opetuksen alkua kun kaikki vaan katseltiin toisiamme ja odotettiin mitä tässä tapahtuu. Mun jännitys helpotti heti kun musiikki alkoi soimaan ja alettiin kulkea musiikin tahtiin salissa, sitten ei ollu enää mitään hätää. Rohkeasti siis mukaan vaikka jännittää, se helpottaa kyllä kun pääsee alkuun!
Nähdään treeneissä! 🙂
Helena 7.8.2016
|
